Esikoinen vihjaili sormien palelevan aamuisin koulumatkalla, joten lapastarve oli mitä ilmeisin. Ajattelin taas kokeilla tuota kirjoneuletta, vaikka aikaisemmat kirjolapaset ovat jääneet aina siihen ensimmäiseen epäonnistuneeseen pariin.Nyt mallina yksi Kotkan lapasista, nro 40 siitä ihanaisesta Haaviston kirjasta. Lankana musta ja verenpunainen seiskaveikka, kolmosen puikot.
Lopputuloksena varmasti lämpimät lapaset, kirjoneule ei kuitenkaan vieläkään tyydytä...kuinkahan monta vuotta ja neuletta sitä pitää harjoitella? Ohuempi lanka olisi varmaankin avainsana. Langanjuoksutkin hiukan askarruttavat, nyt pidän viittä silmukkaa maksimina, ennenkuin kieputan lankaa, mutta pitäisiköhän se laskea kolmeen?
Melko koukuttavaa tuo kirjoneule silti on, nyt jo uudet lapaset puikoilla;)
2 kommenttia:
Kivat lapaset!
Ohuemmilla langoilla (esim Wool) viisi silmukkaa on ihan sopiva väli, lapasissa seiskaveikka on jo aika paksua joten siinä ehkä pienempi olisi parempi.
Harjoittelulla paranee, niinhän se on. Uutta vaan putkeen.
Nätit lapaset!
Itse olen käyttänyt kolmea silmukkaa rajana oli lanka sitten mikä hyvänsä...Tai no, kohtalaisen ohuilla langoilla olen neulonut kirjoneuletta, joten ei mitään kokemusta seiskaveikan paksuisista (tai paksummista) langoista sillä saralla.
Lapasissa/käsineissä suosisin kyllä lyhyttä langanjuoksua ihan jo sen takia, että ei sormet takerru kiinni niihin langanjuoksuihin pukiessa lapasia/käsineitä käteen. Pinnastakin tulee siistimpi (omalla kohdallani), kun langanjuoksu on vain kolmen silmukan mittainen.
Tämä on kait niitä asioita, että jokainen tekee niin kuin on oppinut ja tottunut. Kokeilun kautta sitten huomaa, että miten mikäkin juttu toimii omalla kohdalla.
Lähetä kommentti