Toivotus

Bling bling

Joskus hyvityksenä saatu Teddy Galaxi-kerä ihmetteli kauan tulevaa olomuotoaan, yhdestä kerästä kun ei kovin kummoista saa aikaiseksi. Pipohan siitä syntyi, itselleni...aika muhkea tapaus, pörröinen kuin mikä ;)

Oman pään kuvaus oli taas ihan arpapeliä, tässä uudessa kamerassa kun ei ole kääntyvää näyttöä. Ohjeena Novitan sivuilta Palmikkopipo, puikot 6mm ja yksi kerä riitti vallan mainiosti.

Arpaonnea

Marin blogiarvonnassa onni potkaisi ja sain ihanan palkinnon! Kaunis, lumenvalkoinen virkattu pitsiliina, paljon herkullista suklaata ;) ja suloinen kortti. Kiitos sinulle Mari!

Lunta!!! Kohta kaksi päivää on tuprutellut melkein tauotta, josko se valkoinen joulu sittenkin tulisi tännekin.

Pariton sukka

Vihdoinkin pääsin kokeilemaan jo kauan laatikossa odottanutta sukkalankaa, Lorna´s Laces Shepherd Sock, värinä Black Purl. Lanka näyttää vyyhdillä paljon ihanammalle kuin neulottuna, myös ihmetyttää,kuinka näin hienossa langassa voi olla solmuja, tässä sukkaan neulotussa langassa oli jo kaksi solmua, kuinkahan monta jäi vielä loppukerään ja kuitenkin vyyhti oli vain 50g. Muuten ihanan kiiltävää lankaa ja pehmeää, otin kuitenkin huomaamattani liian isot puikot, joten sukka on aavistuksen liian löysä jalassa. Kantapää on hauska! Sukan malli on Lichen Ribbed Socks, Knitting Vintage Socks-kirjasta.Vielä on muutama viikko aikaa korkeisiin hankiin ja nietoksiin...kuinkahan käy?

Punavaara

Vihdoinkin! Melkein kokonaan kahteen kertaan neulottu Punavaarani (Greengable, Ravelry-linkki) on nyt valmis. Ensimmäinen versio oli aivan liian pitkä, tämä toinen on parempi. Tein alkuperäisellä ohjeella, jossa suurin koko oli L ja kun en ihan hoksaa itse muuttaa silmukkamääriä yms., niin tämä on nyt kokoa liian pieni versio. Mutta kun nuo etu- ja takapuolen rantapallot saan sulatettua pois, niin sitten taitaa takkikin istua kuin valettu ;)

Takkimallin tein käytännön syistä, huomattavasti helpompi pukea. Vetoketju tosin on vasta harsittu, mietiskelen vielä uskaltaisinko ommella sen koneella kiinni vai pistelenkö perinteisesti käsin neulalla...inhottava viimeistelyvaihe, mutta tehtävähän sekin on.

Ekan version yläselän kavennus osui nappiin, tässä toisessa siinä on jotakin häikkää. En kuitenkaan alkanut taas purkamaan, sillä uskoakseni en kovin paljon käytä huppua, joten se peittää mukavasti tuon huonon kohdan.



Ihana neulemalli tosiaankin, nopea tehdä ja todella tarkka ohje!
Lisää kuvia Ravelryssa.

Jos seuraavaksi siirtyisin takaisin kirjoneulelapasiin, kiitos kovasti vinkeistä sille saralle!

Koukussa ;)

Kuten sanoin, erittäin koukuttavaa tämä kirjoneulominen, nyt vähän ohuemmalla langalla, Nallea colorina ja luonnonvalkoisena. Kiitos Tiina vinkistä, tuntuu se langanjuoksujen pituus tosiaan riippuvan tuosta langan paksuudesta. Vaikka jälki näyttää jo vähän nätimmältä, niin silti täytyy vielä niitä langanjuoksuja tarkkailla...

Punamustaa

Esikoinen vihjaili sormien palelevan aamuisin koulumatkalla, joten lapastarve oli mitä ilmeisin. Ajattelin taas kokeilla tuota kirjoneuletta, vaikka aikaisemmat kirjolapaset ovat jääneet aina siihen ensimmäiseen epäonnistuneeseen pariin.

Nyt mallina yksi Kotkan lapasista, nro 40 siitä ihanaisesta Haaviston kirjasta. Lankana musta ja verenpunainen seiskaveikka, kolmosen puikot.

Lopputuloksena varmasti lämpimät lapaset, kirjoneule ei kuitenkaan vieläkään tyydytä...kuinkahan monta vuotta ja neuletta sitä pitää harjoitella? Ohuempi lanka olisi varmaankin avainsana. Langanjuoksutkin hiukan askarruttavat, nyt pidän viittä silmukkaa maksimina, ennenkuin kieputan lankaa, mutta pitäisiköhän se laskea kolmeen?

Melko koukuttavaa tuo kirjoneule silti on, nyt jo uudet lapaset puikoilla;)

Uusi kamera!

Kolme ja puolivuotias kamerani meni ihan varoittamatta pimeäksi ja olin jo aivan varma, että korjaus on liian kallista kotiäidin kukkarolle. Surffailin kuitenkin netissä etsien tietoa tämän mallin vioista ja muiden kokemuksista... kuinka ollakaan, kamerassani oli valmistusvika, viallinen kuvakenno, joten erikoistakuun ansiosta sain tuliterän testivoittajakameran, ilman mitään kustannuksia! Ihanaa, kerrankin onni potkaisee, nyt vain täytyy tutustua tähän uuteen kaveriin;)

Makrotoimintoa kokeilin tähän sukkasato-sukkaani, ensimmäinen sadonkorjuutekeleeni, nähtäväksi jää valmistuuko ollenkaan vai jääkö kori ammottamaan tyhjyyttään.

Valmiita neuleita?

Ei suinkaan, tuo pikku kiipeilijä pitää siitä huolen, että äiti on 24/7 valmiina ja varuillaan! Kuopusneiti tosiaan kiipeää ihan minne haluaa ja koko ajan, onneksi ei sentään kävele unissaan;) Kohta puolitoista vuotta on hän myös herännyt joka yö vähintään kaksi kertaa, joten melko lailla lopuillaan alkaa voimat olla... siis äidillä, tyttärellä virtaa riittää niin, että päiväunillekaan ei malttaisi nukahtaa. Ehkäpä se neulomisrauha/jaksaminen sieltä jostakin alkaa ajan mittaan löytyä, siihen saakka täällä elellään melkein ilman puikkoja ja ihania lankakeriä. Onneksi sentään blogeja voi taapero sylissä seurailla ja kaikkein parasta on jos löytyy kissakuvia, neiti hihkuu aivan innosta pinkeänä:D

Norjalainen myssy

Punavaara on lyhennysoperaatiossa, joten turhautumisen estämiseksi piti tehdä jotain pientä välissä. Norwegian Sweet Baby Cap sopi tähän tarkoitukseen, joskin tuo Nalle-lanka voi kutittaa pientä päätä ja väri näyttää kerta kerralta karmeammalta...mitenkähän se ostohetkellä vaikuttikaan niin ihanalta? Joka tapauksessa neidillä on nyt hattu ja lapasia olisi myös vailla, sukkasatoa pitäisi alkaa kerätä...ja missähän välissä, ihmettelen vaan;)

Vaara kohta valmis

Punavaara on huppua vaille valmis, siis neulomisosuus siitä. Mutta, mutta...lisäsin yhden kaaviotoiston vartalo-osaan, jotta takki olisi hiukan pidempi, mutta nyt se yltääkin puolireiteen asti:( ja sitten kun lisään vetskarin, niin taitaa olla hiukka pinkeä olo ja makkaramainen olemus, takki on L-kokoa, kun ehkä pitäisi olla X siinä edessä...no, katson ja kokeilen. Olisi kyllä ihan mahdoton ajatus purkaa koko jutska ja tehdä alusta uudelleen ilman sitä ylimääräistä toistoa.

Muuten edelleenkin ihana koko Vaara! Pikkuassistentti kurkkii tuolta kuvan alareunasta, aina valmiina nappaamaan kiinni roikkuvista langanpäistä;) taustalla olevat pöydänpenkit ovat kumossa tarkoituksella, pikkuapina kiipeää pöydälle hihkumaan, eikä osaa tulla turvallisesti alas, joten parempi nostella penkkejä edestakaisin, kuin olla jatkuvasti sydän syrjällään muksahtamisien pelossa.

Hei!

Minä olen ehtinyt neuloa!!! Pikkuneiti on jo 1v3kk, joten äitiä ei tarvita ihan koko aikaa, isosiskon kanssa voi leikkiä jo pitkiä toveja ja silloin nappaan nopeasti kutimen käteeni;) Myös naperon päiväunien aikaan olen antanut itselleni luvan vaan neuloa, ehtiihän niitä kotitöitä tehdä muulloinkin ja kuten moni on varmaan havainnut, eivät ne tiskit tai pyykit mihinkään karkaa...

Tämänhetkinen ykköstyö on ihana Vihervaara (Raverly-linkki), tässä tapauksessa Punavaara. Alunperin piti tehdä neule esikoiselle, mutta hän kun ei käytä nykyään kuin mustaa väriä ja siinähän ei palmikot oikein olisi tulleet esiin, niin päätinkin ilahduttaa itseäni uudella neuletakilla.

Takki on loppusuoralla, hartiaosuus ja huppu jäljellä...niin, tietenkin vetskarin kiinnitys myös. Päädyin takkiversioon, näin paksu villapaita ei oikein olisi ollut minulle käytännöllinen.

Ohje on kyllä tosi perusteellinen, ihanaa neulottavaa kaiken kaikkiaan!

Liityinpä myös Sukkasatoon mukaan, toivottavasti myös hyvin alkanut neulomisinnostus jatkuu. Pääsin Hillokellarin puolelle ja sekös tällaiselle herkkusuulle sopii vallan mainiosti:D

Pikkuneidin jakku

Ihanaa, valmis neule! Kesä-Knittyn Helena hurmasi heti ja kun kaapista löytyi sopiva määrä lankaa, niin jo alkoivat puikot suihkia :)


Lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten 1v1kk ikäiselle kuopukselle tein 18kk koon mukaan. Tuli ihan justiinsa sopiva, eli kesäksi mukava tunikajakku lämmikkeeksi.

Lankana joskus hyvityksenä saatu Novitan Wool, itse en väristä tykkää, mutta tuntuu sopivan pikkuneidille. Ohje oli tosi selkeä ja helppo ja malli nopea neulottava. Hiukan lisäsin hihoihin pituutta, pitsikerroksia tein yhden lisää ja laitoin napit nauhojen sijasta. Puikot 2,5mm ja 3,5mm.


Tuntuupa hyvältä, että on pitkästä aikaa saanut jonkin neuleen valmiiksi asti. Kuopus ei tosin päivisin anna "neulomisrauhaa", mutta yöunesta voi pikkuisen nipistää harrastuksen vuoksi...

Huhuu...

Täällä ollaan edelleen, vaikka päivitystahti on ihan onnetonta. Neuleen ehtii ottaa käsiinsä keskimäärin kerran viikossa, joten sillä vauhdilla ei mitään valmistukaan...mutta, mutta, jotakin käsityöasiaa sivuavaa sentään voin näyttää.

Uusi tietsikkapöytäni löytyi erään autiohuvilan vintiltä. Pöytä on aikanaan ollut Helsingissä Erottajalla sijainneen käsityöliikkeen kassa(?)pöytänä. Koristeleikkaukset jäävät harmittavasti tuonne seinän puolelle ja jalatkin ovat vuosien saatossa hieman halkeilleet, mutta muuten olen aivan ihastunut. Laatikot ovat vielä puhdistettavana ja uudet vetimet täytyy hankkia, entiset oli joku hölmö väkivalloin repinyt pois...Kyllä nyt kelpaa surffailla, vielä kun löytyisi oikein muhkea "johtajantuoli" tähän kaveriksi, niin olisi täydellistä.

Tässä vielä se pikkuinen neiti, joka juuri on oppinut kiipeilemisen jalon taidon ;) Eipä käy mammalla aika pitkäksi (ja neulomisesta voi taaskin vaan haaveilla)!

Villasukkia toukokuussa

Jep, ilma sen kuin lämpenee ja minä vaan kudon villasukkia :D No, ei ne kesäneuleet ole ennenkään kiinnostaneet... Edelleen neulomisaika on kortilla, juuri kävelemään oppinut pikkuneiti vaatii kaiken huomion hereilläoloaikanaan, joten ihanat käsityöhetket painottuvat iltaan. Illalla tosin on itsekin niin väsynyt päivän ihmeistä, että hyvä jos muutaman kerroksen viikossa kykenee saamaan aikaan. Mutta eipä hätiä, kokemuksesta tiedän, että koittaa sekin päivä (ja hyvin pian), kun äiti vaan vierestä katselee lasten leikkiä ja voi neuloa vaikka tuntikausia:)

Tekeillä siis Uptown Boot-sukat Favorite Socks-kirjasta, lankana ihanaa Villamokan sukkalankaa ja kaiken herkuttelun kruunaavat Knitpicksin puiset sukkapuikot, jotka ovat aivan ylellisen ihanat!

Sateen sattuessa...

...pysytellään sisällä ja neulotaan. Ensi viikolla on lasten hiihtoloma ja mieskin järjestelee sprinttikisoja maaliskuun alkuun, epäilen josko lunta on silloin ollenkaan. Melko reippaasti ropisee vesi kattoikkunaan, ei kovin helmikuinen tunnelma :(

Mutta niinkuin todettu, neuloa voi pahallakin ilmalla. Ihanat uudet puikot otin eilen ensimmäistä kertaa käyttöön. Kiitos Pirre! Paketti saapui jo maanantaina, mutta niin karmea vatsatauti iski tähän sakkiin, ettei edes voinut kuvitella tarttuvansa puikkoihin... neiti 4v. ilmaisi asian osuvasti mummulle puhelimessa , "mää olen kamalassa yrjötaurissa"...



Puikot ovat normaalia lyhyemmät (15cm) ja aivan ihana niillä on neuloa! Tuo Nalle colorin uusi sävy on ihana, tosin vaikka roosa ja vaaleanharmaa keskenään olisivat riittäneet, nyt jäljestä tulee kovin sekaista.

Kiehkuroita

...löytyy tästä lapasesta.

Ensimmäinen Anemoi valmiina ja samalla ensimmäinen kirjoneulelapaseni , tosin olen pääkallolapasia kokeillut jo monta kertaa, mutta valmiiksi asti ei ole onnistunut. Tässäkin meni tunti poikineen ja tuloksena hiukkasen liian iso lapanen, lankana Nalle ja puikot 3mm. Olisi sittenkin pitänyt valita puoli numeroa pienemmät... muutenkin pedantti luonteeni ei oikein tahdo hyväksyä sitä, että jälki ei ole täydellisen kaunista. Jaksaisikohan sitä vielä parin tälle tikutella?

Tässä vielä neiti 8kk, ensimmäinen hammas ilmestyi juuri ja sitähän täytyy asiaankuuluvalla hartaudella harjata;)

Kaapelit kierteellä

Vihdoinkin Chevalier-lapaset valmiina! Hieno malli, ohje tosi hyvä, mutta lankavalinta meni ihan metsään...olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt neuloa pois jo olemassaolevia lankoja, enkä ole suuremmin ostellut uusia. Joten näihin oli käytettävä tuota 7 veljestä, toisen lapasen valmistuttua huomasin, että kyllä sitä Lanettiakin olisi ollut varastossa. Ehkäpä olisi aika listata langat Ravelryyn...

Edit. Päivällä kiireessä postasin ja ajatus juoksi nopeammin kuin sormet näppäimillä...eli syy miksi seiskaveikka ei oikein tuntunut mukavalta taitaa olla se, että lapasista tuli aika "kankeat" ja palmikoista jotenkin suttuisia. Voi olla, että puolta numeroa suuremmat puikot olisivat auttaneet asiaa (nyt neuloin nelosilla) ja pesu tai höyrytys. Omassa käytössä kyllä passaavat vallan hyvin;)

Pipo

Helmikuun ensimmäinen valmis neuletyö on Koolhaas-pipo ihan minulle itselleni! Lanka on violettia 7-veljestä, tavallista karheampaa ja "narisevaa", johtuisikohan tuosta väristä? Mukava pipo, tuuli tosin pääsee läpi. Puikot 3 ja 4 mm. Ihana malli neuloa, olisi varmaan helpompi, jos nuo oikein-nurin palmikonkierrot onnistuisivat ilman apupuikkoa...jostakin pehmeämmästä langasta voisi toisen samanlaisen tehdä, ikuisuusongelmana on vaan tuo värin valinta, en sitten millään osaa päättää kaikkien ihanuuksien välillä :)

Hetki sininen

Suklaamainos soi aina päässä talven sinisinä hetkinä...ei niin hyvä silloin, kun pitäisi olla karkkilakossa. Pitää sitten vaan istua ja neuloa, kun kerrankin on rauhallista, vauva nukkua tuhisee ja mies vei isommat kaupungille.

Oih, ihana hiljaisuus !

Lapastellen

Joitakin vaivaa toisen sukan syndrooma, minua ilmeisesti lapasen...Ensimmäinen on ihan hilkulla valmistumassa, mutta ei innosta aloittaa toista. Mallihan on aivan ihana neulottava, mutta lanka, eli 7 veljestä, on hiukkasen karheaa tähän hommaan. Nelosen puikoilla tulee aikamoista peltiä, yleensä seiskaveikkaan riittää 3,5 milliset...ehkäpä johtuu noista palmikoista, että tulee aika paksut lapaset. Itselleni kun teen, niin eipä tuo karheus haittaa, ikinä ei ole villasta tullut "kutinoita".




Esikoisen neuletakki on myös vaiheessa, seiskaveikkaa sekin. Myös tylsää, sileää neuletta ja vähän raitoja, huoh! Mutta sen jälkeen tytär haluaa Vihervaaran:) Sen neulomista odotankin jo vesi kielellä (voikohan neuleista edes sanoa noin...).

Onhan tuossa tuo ihana pitsihuivikin odottelemassa, vaatii kyllä vauvattoman hetken sen tikuttelu.

Hei!

Uusi askel otettu, ei suuren suuri, mutta pitkään harkittu.

Joten tästä alkaen bloggaan neuleasiani täällä, "vanhat" tekstit löytyvät Vuodatuksen puolelta osoitteesta http://3105.vuodatus.net/