Punavaara

Vihdoinkin! Melkein kokonaan kahteen kertaan neulottu Punavaarani (Greengable, Ravelry-linkki) on nyt valmis. Ensimmäinen versio oli aivan liian pitkä, tämä toinen on parempi. Tein alkuperäisellä ohjeella, jossa suurin koko oli L ja kun en ihan hoksaa itse muuttaa silmukkamääriä yms., niin tämä on nyt kokoa liian pieni versio. Mutta kun nuo etu- ja takapuolen rantapallot saan sulatettua pois, niin sitten taitaa takkikin istua kuin valettu ;)

Takkimallin tein käytännön syistä, huomattavasti helpompi pukea. Vetoketju tosin on vasta harsittu, mietiskelen vielä uskaltaisinko ommella sen koneella kiinni vai pistelenkö perinteisesti käsin neulalla...inhottava viimeistelyvaihe, mutta tehtävähän sekin on.

Ekan version yläselän kavennus osui nappiin, tässä toisessa siinä on jotakin häikkää. En kuitenkaan alkanut taas purkamaan, sillä uskoakseni en kovin paljon käytä huppua, joten se peittää mukavasti tuon huonon kohdan.



Ihana neulemalli tosiaankin, nopea tehdä ja todella tarkka ohje!
Lisää kuvia Ravelryssa.

Jos seuraavaksi siirtyisin takaisin kirjoneulelapasiin, kiitos kovasti vinkeistä sille saralle!

Koukussa ;)

Kuten sanoin, erittäin koukuttavaa tämä kirjoneulominen, nyt vähän ohuemmalla langalla, Nallea colorina ja luonnonvalkoisena. Kiitos Tiina vinkistä, tuntuu se langanjuoksujen pituus tosiaan riippuvan tuosta langan paksuudesta. Vaikka jälki näyttää jo vähän nätimmältä, niin silti täytyy vielä niitä langanjuoksuja tarkkailla...

Punamustaa

Esikoinen vihjaili sormien palelevan aamuisin koulumatkalla, joten lapastarve oli mitä ilmeisin. Ajattelin taas kokeilla tuota kirjoneuletta, vaikka aikaisemmat kirjolapaset ovat jääneet aina siihen ensimmäiseen epäonnistuneeseen pariin.

Nyt mallina yksi Kotkan lapasista, nro 40 siitä ihanaisesta Haaviston kirjasta. Lankana musta ja verenpunainen seiskaveikka, kolmosen puikot.

Lopputuloksena varmasti lämpimät lapaset, kirjoneule ei kuitenkaan vieläkään tyydytä...kuinkahan monta vuotta ja neuletta sitä pitää harjoitella? Ohuempi lanka olisi varmaankin avainsana. Langanjuoksutkin hiukan askarruttavat, nyt pidän viittä silmukkaa maksimina, ennenkuin kieputan lankaa, mutta pitäisiköhän se laskea kolmeen?

Melko koukuttavaa tuo kirjoneule silti on, nyt jo uudet lapaset puikoilla;)

Uusi kamera!

Kolme ja puolivuotias kamerani meni ihan varoittamatta pimeäksi ja olin jo aivan varma, että korjaus on liian kallista kotiäidin kukkarolle. Surffailin kuitenkin netissä etsien tietoa tämän mallin vioista ja muiden kokemuksista... kuinka ollakaan, kamerassani oli valmistusvika, viallinen kuvakenno, joten erikoistakuun ansiosta sain tuliterän testivoittajakameran, ilman mitään kustannuksia! Ihanaa, kerrankin onni potkaisee, nyt vain täytyy tutustua tähän uuteen kaveriin;)

Makrotoimintoa kokeilin tähän sukkasato-sukkaani, ensimmäinen sadonkorjuutekeleeni, nähtäväksi jää valmistuuko ollenkaan vai jääkö kori ammottamaan tyhjyyttään.

Valmiita neuleita?

Ei suinkaan, tuo pikku kiipeilijä pitää siitä huolen, että äiti on 24/7 valmiina ja varuillaan! Kuopusneiti tosiaan kiipeää ihan minne haluaa ja koko ajan, onneksi ei sentään kävele unissaan;) Kohta puolitoista vuotta on hän myös herännyt joka yö vähintään kaksi kertaa, joten melko lailla lopuillaan alkaa voimat olla... siis äidillä, tyttärellä virtaa riittää niin, että päiväunillekaan ei malttaisi nukahtaa. Ehkäpä se neulomisrauha/jaksaminen sieltä jostakin alkaa ajan mittaan löytyä, siihen saakka täällä elellään melkein ilman puikkoja ja ihania lankakeriä. Onneksi sentään blogeja voi taapero sylissä seurailla ja kaikkein parasta on jos löytyy kissakuvia, neiti hihkuu aivan innosta pinkeänä:D