10.4.2009

Surua

Mummuni kuoli toissayönä yllättäen, vaari yritti aamulla herätellä kahville, mutta mummu ei enää noussut. Sydän oli vain pysähtynyt...

Nyt on ihan kummallinen olo, ei yhtään mummua olemassa.

Neulominen auttaa suruun tosi paljon, pitsihuivi edistyy ihan huomaamatta. Kai se vie ajatukset muualle.

Rauhallista pääsiäistä kaikille!

10 kommenttia:

kaisa kirjoitti...

Osanottoni surussa!

MariL kirjoitti...

Otan osaa!

Unknown kirjoitti...

Lämmin osanottoni !

Satu U kirjoitti...

Otan osaa suruunne.

PäiviP kirjoitti...

Osanottoni suruunne.

Sari kirjoitti...

Osanottoni! Oma isäni kuoli kuusi vuotta sitten pääsiäisenä ja aina pääsiäinen tuntuu yhtä rankalta.

Tui kirjoitti...

Osanottoni. Voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni.

Sini kirjoitti...

Voi, mä oon niin pahoillani. Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia. Neulominen on ihan parasta terapiaa, se antaa surra samalla mutta antaa kuitenkin muuta ajateltavaa. Silmukka silmukalta.

Tiina kirjoitti...

Osanottoni. Neulominen toimii varmasti, muistoja voi katsella samalla kuin kädet tekee jotain.